En kestä. Pitäisi erota Facebookista jotten kärsisi. Nyt  erään ihmisen säännölliset valokuvapostaukset sinne saavat minut pakottamaan itseni olemaan onnellinen hänen puolestaan ja vakuuttelemaan itselleni, että en olisi tätä onnellisempi jos olisin itse niissä kuvissa. Ja vakuuttelemaan itselleni etten koskaan olisi voinutkaan olla niissä kuvissa. Sillä minä en ole seikkailija, minä olen kouluttautunut ja kouluttautuva raataja, korrekti kokoomusvanhempien lapsi. Minä en jaksa vihastuttaa ketään sen vertaa, että edes poikkeaisin noihin kuviin hiihtolomaksi, minä en myöskään uskalla poiketa niihin, koska satuttaisin vain itseäni enemmän, riutuisin sen hymyilevän vieraskorean naamion takana. Joka kerta, kun kuvia ilmestyy, minä tunnen pienen kateuden piston, mahanpohjan jännittävän tunteen, ja pettymyksen itseeni jossain määrin. Hei anna nainen niiden elää ja nauttia ja koita itsekin.

mutta kun se on niin vaikeeta aina välillä.