Puhuinko viimeksi jotain tylsistä keskiviikkotunneista ja parannuslupauksista? Kas, niin asiahan varmasti korjautui sillä, että aloitin eilen hilpeällä lyhytelokuvalla ja sen jälkihuumassa sain käytyä läpi pari kielioppiasiaa niin asiallisesti ja kuivasti kuin mahdollista, mutta oppilaat vaikuttivat tyytyväisiltä ja oppivilta. Videohan on taikasana jo sinällään, että se antaa oppilaille luvan passivoitua hetkeksi ja siksi videoita rakastetaan. Jos näytetty pätkä sitten vielä sattuu olemaan hauska tai muuten kiinnostava, niin voi sitä onnea ja sen tuomaa mahdollisuutta pitää oppilaat motivoituneina edes yhden kaksoistunnin verran.

Piakkoin en ehdi omien ryhmieni tilaa enää näin perusteellisesti syynämään, koska olen lupautunut sijaiseksi sinne sun tänne. Yksi pätkä tutussa lukiossa, siihen pitää valmistautua huolella, koska oikea opettaja jää pian eläkkeelle... toinen pätkä täysin vieraassa aikutuskoulutusmaailmassa, siihen luulin valmistautuvani hyvin, mutta opiskelijoiden motivoitumattomuus hämmentää ja vie intoa valmistella... kutsuipa koulutussuunnittelija arvon aikusia jopa sanoilla "ne hyväkkäät" - onkohan se nyt ihan kohtuullista solvata enää itsenäisiä aikuisia noin? Mielestäni moinen sanavalinta oli lopulta kuitenkin aika hilpeää, mahdettiinkohan meitäkin nimitellä yliopiston kahvihuoneissa vastaavasti?

Sijaiskakun päälle kirsikkana pari tuntia alakoulussa, niin johan juoksentelen ympäri kaupunkia ja maakuntaa. En missään nimessä valita vaan arvelen selviytyväni ja odotan kaikkia juttuja mielenkiinnolla. Kivaa kun on töitä!!