Sunnuntain perheneuvottelusta saatiin kaikkia osapuolia sopivasti tyydyttävä tulos. Maanantai kaatoi sen uusilla faktoillaan. Tästä seuraava vaihtoehto tekee sen, että mun on pakko ilmaista olevani katkeroituva akka tietyn vaihtoehdon edessä ja näin taas kerran todettava, etten yllä jalon veljeni hienon ajatusmaailman tasolle. Masentavia tällaiset totuudet omasta pikkumielisyydestäni.

Kaiken lisäksi monivuotinen painajaisteni aihe otti yhteyttä ja mun pitäisi kai vastata. Tosi hienoa ruveta kaveeraamaan painajaisensa kanssa yli kymmenen vuoden jälkeen, voiko siitä seurata mitään hyvää?